TPO verkkomateriaali

Koulutusjärjestelmä

  1. Suomen koulutusjärjestelmä Materiaali Tehtävä
  2. Ammatillinen koulutus MateriaaliTehtävä
    1. perustutkinnot Materiaali Tehtävä
    2. näyttötutkintojärjestelmä Materiaali Tehtävä
    3. oppisopimuskoulutus Materiaali Tehtävä

Työssäoppiminen

  1. Tavoitteet Materiaali Tehtävä
  2. Eri osapuolten tehtävät Materiaali Tehtävä
  3. Työssäoppimisen sopimus Materiaali Tehtävä

Oppiminen

  1. Oppimistavat ja -tyylit Materiaali Tehtävä
  2. Kokemuksellinen oppiminen Materiaali
  3. Tehtävä
  4. Itseohjautuva oppija Materiaali Tehtävä

Ohjaaminen

  1. Ohjaajan roolit Materiaali Tehtävä
  2. Erilaisia ohjaamistapoja Materiaali Tehtävä
  3. Kehittävä palaute Materiaali Tehtävä

Perehdyttäminen

  1. Työssäoppijan perehdyttäminenMateriaali Tehtävä
  2. Työtehtäviin opastaminenMateriaali Tehtävä
  3. Työturvallisuus Materiaali Tehtävä

Arviointi

  1. ArviointiprosessiMateriaali Tehtävä
  2. Tehtävät, tavoitteet, periaatteetMateriaali Tehtävä
  3. Kohteet, kriteerit ja asteikotMateriaali Tehtävä
  4. Mukautettu arviointi Materiaali Tehtävä
  5. Ammattiosaamisen näyttöMateriaali Tehtävä
  6. Tutkintotilaisuus näyttötutkinnoissaMateriaali Tehtävä

Alan tutkinto

  1. Tutkinnon rakenneMateriaali Tehtävä
  2. Tutkinnon arviointikriteeritMateriaali Tehtävä

Mobiiliversio

Etusivulle

1 Suomen koulutusjärjestelmä

Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu esiopetuksesta, perusopetuksesta, toisen asteen yleissivistävästä lukiokoulutuksesta ja ammattikoulutuksesta sekä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa annettavasta korkea-asteen koulutuksesta. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla esiopetusta lukuun ottamatta. Opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuus koulu- tusasteelta toiselle on turvattu lainsäädännöllä.

Suomen koulutusjärjestelmä

Esiopetus

Esiopetus on tarkoitettu 6-vuotiaille, jotka seuraavana vuonna aloittavat oppivelvollisuuskou- lun. Esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja sitä annetaan 6-vuotiaille päiväkodeis- sa ja peruskoulujen yhteydessä toimivilla esiluokilla.

Perusopetus

Perusopetus tarkoittaa yleissivistävää koulutusta koko ikäluokalle. Se on tarkoitettu 7-16 -vuo- tiaille ja sen oppimäärä on yhdeksänvuotinen. Peruskoulun suoritettuaan oppilas on suorittanut oppivelvollisuutensa.

Lukiokoulutus

Lukio on kolmivuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaille, jotka ovat tavallisesti noin 16 - 19 -vuotiaita. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen.

Ammatillinen koulutus

Ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa ja oppisopimuskou- lutuksena käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen kestää 2-3 vuotta, ja opetusta annetaan monialaisissa tai erikoistuneissa ammatillisissa oppi- laitoksissa. Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea- asteen koulutukseen.

Ammatillinen lisäkoulutus

Ammatillista koulutusta voidaan suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoina. Opetushal- litus päättää tutkintojen perusteista. Tutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaa valta- kunnallinen, kolmikantainen tutkintotoimikunta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa vain näyttötutkintona ja ne on tarkoitettu aikuisille, useimmiten työssä toimivalle väestölle. Ammatillista lisäkoulutusta voidaan järjestää myös oppisopimuskoulutuksena.

Korkea-asteen koulutus

Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikor- keakouluista ja yliopistoista. Yliopistolle on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustu- va ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin.


Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. 2010. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. s. 2.
Etusivulle
Etusivulle

2 Ammatillinen koulutus

Ammattikoulutuksella ja ammattiosaamisella on keskeinen merkitys taloudellisen kilpailuky- vyn ja hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ammatti- taitoa ja vahvaa osaamista sekä osaamisen jatkuvaa uudistamista.

Ammattikoulutuksen tutkintoja kehitetään yhdessä työelämän ja muiden keskeisten sidos- ryhmien kanssa niin, että tutkintojen avulla tuetaan joustavasti ja tehokkaasti työllistymistä, ammatissa kehittymistä ja ammatinvaihtoa työuran eri vaiheissa. Työelämän tarpeiden ohella koulutuksen kehittämisessä otetaan huomioon elinikäisen oppimisen valmiuksien vahvistami- nen sekä yksilöiden tarpeet ja mahdollisuudet suorittaa tutkinto joustavasti oman elämänti- lanteensa mukaan.

Ammattikoulutuksen kehittäminen perustuu valtakunnalliseen pitkän aikavälin työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin. Ennakointi tuottaa tietoa siitä, millaista osaamista ja millaisia osaajia työelämä tulevaisuudessa tarvitsee ja miten tähän tarpeeseen voidaan koulutustarjon- nan avulla vastata. Tavoitteena on, että työvoiman määrällinen kysyntä ja tarjonta vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Ennakointitiedon avulla voidaan lisäksi kehittää tutkintoraken- teita, tutkintojen ammattitaitovaatimuksia (tutkintojen perusteita) ja opetusta tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavaksi.

Koulutusalat

Ammattikoulutus ryhmitellään kahdeksaan koulutusalaan, jotka ovat:

    

Koulutuksen rakenne

Ammattikoulutus muodostuu ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta. Se on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä tai eri syistä sen ulkopuolella oleville aikuisille. Ammattikoulutus antaa monipuolisia tietoja, taitoja ja valmiuksia työelämään siirtymistä ja siellä toimimista varten. Lisäksi ammattikoulutus antaa valmiuksia elinikäisen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Koulutusta voidaan järjestää monipuolisesti niin oppilaitosten oppimis- ympäristöissä, työpaikoilla kuin verkko oppimisympäristöissäkin.

Ammatillisena peruskoulutuksena järjestetään ammatillisia perustutkintoja ja ammatilliseen peruskoulukseen ohjaavia, valmistavia ja valmentavia koulutuksia. Ammatillisena lisäkoulutuksena järjestetään ammatti- ja erikoisammattitutkintoja sekä tutkintoon johtamatonta lisä- koulutusta opiskelijan ja työnantajan tarpeiden mukaisesti.

Ammatilliset tutkinnot

Ammatillisten tutkintojen perusteet tehdään erikseen jokaista tutkintoa varten. Tutkinnot pe- rustuvat työelämässä edellytettävään osaamiseen ja muodostuvat työelämän työ- ja toimin- takokonaisuuksien mukaisista tutkinnon osista. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkinnon osat ja mahdollisesti niistä muodostuvat koulutusohjelmat tai osaamisalat, kunkin tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset, arvioinnin perusteet (arvioinnin kohteet, kriteerit, ammatti- taidon osoittamistavat). Tutkintojen ja tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset määritellään osaamisena: tietoina, taitoina ja pätevyytenä.

Koulutukseen hakeutuminen

Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijalta edellytetään perusopetuksen tai sitä vastaavan oppimäärän suorittamista. Opiskelijaksi voidaan lisäksi ottaa henkilöitä, joilla koulutuksen jär- jestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen.

Ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen tarjonta on mitoitettu siten, että jokaisella nuorella on mahdollisuus päästä jatkamaan opintojaan perusopetuksen jälkeen. Ammatillisen peruskoulutuksen vetovoima on kasvanut koko 2000-luvun. Yhä useampi on hakenut ensisi- jaisesti ammatilliseen peruskoulutukseen ja myös saanut opiskelupaikan. Noin 95 prosenttia perusopetuksen päättävistä jatkaa opintojaan välittömästi joko lukiossa, ammatillisessa perus- koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa.

Jatko-opintokelpoisuus

Ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tuottavat yleisen jat- ko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatko-opintoväylä esim. ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla ovat ammattikorkeakoulut, joissa aloittaneis- ta vajaa kolmannes on ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Yliopistoihin hakeudutaan nykyisin pääosin lukioväylän kautta, mutta myös ammatillinen väylä on mahdollinen.

Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opin- toihin. 2010. s.4 – 9.
Etusivulle

1.2.1. Ammatilliset perustutkinnot

Ammatillisissa perustutkinnoissa hankitaan ja osoitetaan

Ammatillinen perustutkinto

Perustutkinto on laajuudeltaan 120 opintoviikkoa (kolme vuotta), ja siitä vähintään 20 opinto- viikkoa (puoli vuotta) toteutetaan työssäoppimisena työpaikoilla. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista (90 opintoviikkoa) ja ammattitaitoa täydentävistä tutkinnon osista (20 opintoviikkoa), jotka molemmat voivat olla pakollisia tai valinnaisia, sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista (10 opintoviikkoa).

Ammatilliset tutkinnon osat perustuvat alan työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksiin, ja nii- hin sisältyy vähintään 20 opintoviikkoa työssäoppimista. Kunkin tutkinnon ammatillisiin tutkin- non osiin sisältyy yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyviä sekä terveyttä ja työkykyä vahvistavia ammattitaitovaatimuksia. Tutkintoon kuuluu myös opinnäytetyö.

Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (yhteiset opinnot) tavoitteena on antaa tietoja, taitoja ja pätevyyttä, joita tarvitaan työssä, jatko-opinnoissa ja kansalaisena, ja niitä voi korvata lukio-opinnoilla. Kaikille pakollisia ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia ovat muun muas- sa kielet, matematiikka, liikunta sekä taide ja kulttuuri.

Vapaasti valittavat tutkinnon osat voivat olla ammatillisia, ammattitaitoa täydentäviä, yleissi- vistäviä tai harrastustavoitteisia.

Ammatillisen perustutkinnon perusteissa on määritelty elinikäisen oppimisen avaintaidot, jotka on sisällytetty ammatillisten ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin.

Elinikäisen oppimisen avaintaitoja ovat muun muassa oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuoro- vaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, kestävä kehitys, estetiikka, viestintä- ja mediaosaaminen sekä aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit.

Opiskelija voi myös suorittaa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikai- sesti. Tällöin opiskelija suorittaa lukio-opintoja siten, että hän voi suorittaa ylioppilastutkinnon vähintään neljässä kirjoitettavassa aineessa. Myös lukion koko oppimäärän voi suorittaa. Kah- den tutkinnon suorittaminen on mahdollista 3–4 vuodessa.

Opiskelija on oikeutettu:

Opiskelija maksaa itse osan opiskelukustannuksista, esim. oppikirjat sekä omaan käyttöön tu- levat työvälineet, laitteet ja materiaalit, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle.

Opetussuunnitelman mukaan tai näyttötutkintona

Ammatillinen perustutkinto suoritetaan pääasiassa ammatillisissa oppilaitoksissa tutkinnon perusteiden mukaisesti laaditun opetussuunnitelman mukaan, ja siihen voidaan yhdistää jous- tavasti ja monipuolisesti työpaikalla tapahtuvaa opiskelua.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Näyttötutkintona suoritettavat perustut- kinnot muodostuvat pelkästään ammatillisista tutkinnon osista, eikä niiden laajuutta määri- tellä opintoviikkoina. Ammattitaitovaatimukset ovat suorittamistavasta riippumatta samat.

tiesitkö...

Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opin- toihin. 2010. s. 7 – 9, s.18.
Etusivulle
Etusivulle

1.2.2. Näyttötutkinnot

Näyttötutkinnot tarjoavat joustavan tavan ammatillisen tutkinnon suorittamiseen pitkään työelämässä olleelle tai uuteen ammattiin haluavalle aikuiselle. Näyttötutkinnot ovat erityisesti aikuisia ja työkokemusta hankkineita varten luotu joustava tapa suorittaa tutkinto. Näyttötutkinnon suorittamiseen ei ole erityisiä ikä-, työkokemus- tai koulutusvaatimuksia. Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen voidaan tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja eri- koisammattitutkintoja. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan aina näyttötutkinto- na. Tarvittaessa tutkintoon valmistavaa koulutusta annetaan oppilaitoksissa tai oppisopimus- koulutuksena.

Näyttötutkinnon perusteissa on määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaa- timuksina. Tutkinnot rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia. Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja ammattikorkeakouluopintoihin.

pyramidi

Ammatilliset perustutkinnot

Ammatillisissa perustutkinnoissa osoitetaan alan perustehtävien hallinta. Tutkinnon suorittamisen nimellislaajuus on 120 opintoviikkoa. Todellinen tutkinnon suorittamisaika määräytyy osaamisen perusteella.

Ammattitutkinnot

Näissä osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytettävä ammattitaito. Ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot sekä lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. ammattitutkinnosta.

Erikoisammattitutkinnot

Näissä osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammattitaitovaatimukset on mää- ritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja lisäksi täy- dentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin viiden vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta.

Näyttötutkintojen järjestäminen

Näyttötutkintojärjestelmässä työnantajataho, työntekijätaho ja opetusala tekevät tiivistä yhteistyötä tutkintorakennetta kehitettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, tutkintotilaisuuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä sekä tutkintosuorituksia arvioitaessa.

Opetushallituksen asettamat työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa olevaa, tutkintotoimikunnan kanssa solmittua järjestämissopimusta.

Näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminenn

Näyttötutkinnossa koulutuksen järjestäjä huolehtii kolmessa vaiheessa näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen ja tutkinnon suorittamisen henkilökohtaistamisesta. Henkilön hakeutuessa suorittamaan näyttötutkintoa tutkinnon järjestäjän tehtävä on selvittää hänen hankkimansa aikaisempi osaaminen ja muut lähtökohdat, soveltuva tutkinto ja koulutustarve sekä mahdollinen ohjauksen ja tukitoimien tarve. Osaaminen tunnistetaan käyttämällä monipuolisesti alalle soveltuvia menetelmiä.

Tarvittavan ammattitaidon hankkimiseksi tutkintoon hakeutuvalle laaditaan henkilökohtaistamissuunnitelma. Suunnitelmassa otetaan huomioon henkilön elämäntilanne, osaaminen, todetut oppimistarpeet ja työssä oppimisen mahdollisuudet. Tutkinnon suorittamista koskevassa suunnitelmassa todetaan miten, missä ja milloin tutkinnon suorittaja voi osallistua tutkintotilaisuuksiin.

Näyttötutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen

Tutkinnon suorittaja osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden osaamisvaatimusten mukaisesti tutkintotilaisuuksissa aidoissa työelämän tilanteissa eli näyttöympäristössä. Näyttöympäristössä tulee olla riittävässä laajuudessa tutkinnon perusteissa esitettyjen arvioinnin kohteiden mukaista toimintaa.Tutkintotoimikunta hyväksyy näyttöympäristöt.

Tutkintotilaisuus

Tutkintotilaisuus on suunniteltu kokonaisuus, jossa tutkinnon suorittaja osoittaa kaikki tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimukset oman henkilökohtaisen näyttösuunnitelmansa mukaisesti suorittamalla normaaleja työpäivään kuuluvia tehtäviä. Tutkintotilaisuuteen voi osallistua kuka tahansa jolla on riittävä ammattitaito tutkinnon suorittamiseen. Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä

Lähteet:
Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 9 ja s. 16. Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s.36 – 37. Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin. 2010. s. 3 – 5.
Etusivulle
Etusivulle

1.2.4. Oppisopimuskoulutus

Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöisin ammattikoulutuksen järjestämismuoto. Se perus- tuu opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen (oppisopi- mus). Oppisopimus on joustava ja käytännönläheinen koulutusmuoto, jossa opiskelija ja työn- antaja solmivat yhteisesti työ- ja koulutussuhteen. Oppisopimus voidaan tehdä uudelle tai jo työsuhteessa olevalle työntekijälle. Myös virkamiehet ja yrittäjät voivat kehittää osaamistaan oppisopimuskoulutuksella. Opiskelija hankkii itse oppisopimustyöpaikan.

Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella ammatillisiin perus-, ammatti- ja erikoisammattitut- kintoihin. Oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden myös ammatilliseen lisäkoulutuk- seen. Noin 17 % ammattikoulutuksesta on oppisopimuskoulutusta.

oppisopimus

Opiskelu toteutetaan pääosin työpaikalla käytännön työtehtävissä, jossa oppimista ohjaa opis- kelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tieto- puolisilla opinnoilla alan oppilaitoksessa. Tietopuolisen opetuksen hankkii ja maksaa oppiso- pimustoimisto. Oppilaitoksen järjestämä tietopuolinen opetus tukee työpaikalla annettavaa käytännön opetusta

oppisopimuskoulutusta tuetaan taloudellisesti

Työnantaja maksaa oppisopimusopiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta. Tietopuolisten opintojen ajalta opiskelija saa opintososiaalisi- na etuina esimerkiksi päivärahaa sekä korvauksia matkakustannuksista ja majoituksesta. Työn- antajalle maksetaan koulutuskorvausta työpaikalla annettavasta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

oppisopimus soveltuu henkilölle

oppisopimusopiskelija saa:

yritykselle oppisopimus on mahdollisuus, kun

Yritykselle oppisopimus on hyvä tapa rekrytoida ja kouluttaa henkilöstöä. Oppisopimus on yritykselle investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

työnantajan velvollisuudet:

tiesitkö

Lähteet:
Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 13. www.turkuai.fi/oppisopimus
Etusivulle
Etusivulle

2.1 Työssäoppiminen

Työssäoppiminen on ammatillisten tutkintojen perusteiden mukaista työpaikoilla käytännön työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua oppimista.

Työssäoppiminen

Työssäoppimisen tavoitteiden taustalla ovat valtakunnallisesti laaditut ammatillisen perustut- kinnon perusteet. Niissä ilmaistaan ammatillisen koulutuksen tavoitteet, sisällöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Koulutuksen järjestäjät laativat tutkinnon perusteiden pohjalta opetussuunnitelmat, joissa tarkennetaan työssäoppimalla opittavat asiat. Oman alansa ammattilainen eli tehtävään nimetty työpaikkaohjaaja ohjaa ja arvioi työpaikalla tapahtuvaa oppimista.

Ammatillisessa peruskoulutuksessa on työssäoppimisen laajuus vähintään 20 opintoviikkoa eli opiskelija opiskelee vähintään puoli vuotta opinnoistaan työpaikalla. Työssäoppiminen on yleensä jaettu eri opintovuosille ja jaksoille, joille on asetettu omat oppimistavoitteet. Työssä- oppimisjaksojen pituus vaihtelee. Työssäoppimispaikka voi olla myös ulkomailla.

Koska työssäoppiminen on osa opiskelua, tapahtuu se pääsääntöisesti ilman työsuhdetta ja palkkaa opiskelijan säilyttäessä opiskelijan statuksen ja opintososiaaliset edut. Työnantajille ei myöskään yleensä makseta korvauksia

Yleensä tavoitteena on, että opiskelija hankkii itse työssäoppimispaikan. Näin hän saa kullan arvoista harjoitusta työpaikan hakemisesta tulevaisuutta ajatellen. On myös aloja, joissa oppi- laitos hankkii työssäoppimispaikan opiskelijoille keskitetysti työelämän edustajien toiveesta. Työssäoppimispaikan järjestämisestä vastaa kuitenkin viime kädessä koulutuksen järjestäjä.

työssäoppimisen tavoitteina on:

Etusivulle
Etusivulle

Työnantajan vastuut ja velvollisuudet

Työnantajan vastuulla on nimetä työssäoppijan ohjaamisesta kiinnostunut ja innostunut alan- sa ammattilainen ja sopia hänen kanssaan siitä, miten ohjaajana toimiminen huomioidaan työtehtävissä ja ajankäytössä. Työpaikalla on hyvä miettiä, kenellä on kiinnostusta ja todelli- suudessa aikaa ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa. Työpaikkaohjaaja voi hoitaa asioista itse osan, osa vastuista jaetaan muille ja osassa tarvitaan työyhteisön yhteistyötä. Hyväksi havaittu periaate on, että kaikki työpaikalla osallistuvat ohjaamiseen nimetyn työpaikkaohjaajan lisäksi. Nimetyllä työpaikkaohjaajalla on kuitenkin vastuu ohjauksen organisoinnista.

tiesitkö

Työantajan vastuulla on lisäksi:

tiesitkö

Etusivulle
Etusivulle

Työssäoppimisen sopimus

Työssäoppimisen toteutussuunnitelma/sopimus:

Etusivulle
Etusivulle

3.1 Oppimistavat ja tyylit

Oppiminen on yksilöllistä. Jokainen meistä on erilainen oppija, toiset oppivat paremmin kuun- telemalla ja tarkkailemalla, toiset taas tekemällä. Toisille on ominaista muodostaa pienistä yk- sityiskohdista suurempia kokonaisuuksia. toisille taas on helpompaa edetä suurista kokonaisuuksista yksityiskohtiin. Kaikki tavat oppia ovat yhtä hyviä.

Luonteenomaisin tapa oppia vaihtelee oppijasta toiseen. Oppimistavat ja -tyylit ovat muovau- tuneet ihmisille vähitellen heidän erilaisten kokemustensa myötä. Myös perinnöllisyystekijät ja nykytilanteen, kuten opiskelun tai työpaikan vaatimukset, vaikuttavat oppimistapojen muotoutumiseen. Oppimistapoja pidetään usein melko pysyvinä, mutta eri oppimistapojen käyt- töön voi harjaantua. Työpaikkaohjaajan on hyvä tiedostaa ja tunnistaa erilaisia oppimistapoja ja -tyylejä. Yksilöllisten erojen huomioiminen ohjauksessa tukee myönteistä minäkuvaa ja edistää oppimista

Oppimistyylit kuvastavat oppijan tapaa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Omaa oppimiskykyään voi parantaa oppimistyylejä kehittämällä. Erilaisten oppimistyylien perusteella voidaan puhua osallistujista, käytännöllisistä toteuttajista, loogisista ajattelijoista ja harkitsevista tarkkailijoista.

Aktiivinen osallistuja

Aktiivinen osallistuja antautuu täysin ja ilman ennakkoluuloja uusien kokemusten vietäväksi. Hän kulkee silmät ja korvat auki, innostuu kaikesta uudesta ja on valmis myös kokeilemaan kaikenlaista. Aktiivinen osallistuja käy pelottomasti käsiksi vaikeisiinkin alueisiin ja uskaltaa ottaa riskejä. Hän toimii koko ajan ja yleensä useiden samanaikaisten tehtävien parissa.

Aktiivinen osallistuja ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa. Ratkaisut saattavat kuitenkin jäädä pintapuolisiksi, sillä pitkäjänteinen ja erilaisia sovellustapoja vaativa toteutus- työ ei ole aktiiviselle osallistujalle tarpeeksi kiinnostavaa puuhaa. Seurallisena ihmisenä aktiivi- nen osallistuja hakeutuu aina kun mahdollista toisen ihmisen pariin ja sopeutuu hyvin ryhmä- ja tiimityöhön.

Oppii parhaiten

Oppii heikoimmin:

oppimista voi parantaa:

aktiiviselle osallistujalle sopivat oppimistavoitteiksi projekti- ja kehitystehtävät, joissa on mahdollisuus saada opastusta ja tietoa tarvittaessa.

Käytännön toteuttaja

Käytännön toteuttajaa kiinnostaa kokeilla uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita, jotta hän nä- kisi, toimivatko ne käytännössä. Hän oppii, kun voi saman tien toteuttaa uuden asian. Toisaalta hän ei kykene siirtämään helposti uusia asioita toisenlaiseen ympäristöön, koska asiat ovat yleensä sidoksissa soveltamiskohteeseen.

Käytännöllinen toteuttaja nauttii siitä, että saa asioihin vauhtia ja hän toimii nopeasti ja epä- röimättä sellaisten muiden tekemien ehdotusten pohjalta, jotka miellyttävät häntä. Asioiden liiallinen pohtiminen saa hänet kärsimättömäksi. Hän nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta. Käytännöllinen toteuttaja on aina valmis etsimään parempaa tapaa toteuttaa asioita ja hänen mielestään asioiden toimivuus on paras kriteeri niiden hyvyydelle.

Oppii parhaiten:

Oppii heikommin:

Oppimista voi parantaa:

Käytännön toteuttaja oppii tehokkaimmin itse tekemällä. Työssäoppiminen on hänelle paras tapa oppia, jolloin uutta osaamista voi soveltaa heti käytäntöön.

Looginen ajattelija

Looginen ajattelija yhdistelee havaintoja monimutkaisiksi, loogisesti pitäviksi teorioiksi. Hän käy ongelmat läpi pohjia myöten järjestelmällisesti kohta kohdalta. Looginen ajattelija yh- distelee hajallaan olevaa tietoa yhtenäisiksi teorioiksi. Loogisen ajattelijan oppiminen ei ole lainkaan sidoksissa paikkaan ja hän voi vaivatta siirtää osaamisensa erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.

Hänellä on taipumus pyrkiä täydellisyyteen ja olla luovuttamatta ennen kuin asiat on saatu kuntoon ja ne loksahtavat kohdalleen hänen järkiperäisiin systeemeihinsä. Looginen ajattelija nauttii analysoinnista ja johtopäätösten tekemisestä. Hän selvittää mielellään asioita ja kyselee. Hän arvostaa järkiperäisyyttä: se, mikä on loogista, on myös hyvää. Looginen ajattelija saattaa olla hyvin ehdoton ja torjua jyrkästi omasta ajatusmallistaan poikkeavan tavan ajatella tai toimia.

Oppii parhaiten:

Oppii heikoimmin:

Oppimista voi parantaa:

Loogiselle ajattelijalle sopivat kurssit ja koulumuotoinen opetus.

Harkitseva tarkkailija

Harkitseva tarkkailija vetäytyy mielellään hieman syrjään voidakseen puntaroida tapahtu- mia ja tarkastellakseen niitä eri näkökulmista. Hän kerää tietoa sekä havainnoimalla itse että keskustelemalla muiden kanssa ja käy tietonsa perusteellisesti läpi ennen kuin tekee mitään johtopäätöksiä. Harkitseva tarkkailija siirtää usein lopullista johtopäätöksen tekemistä mah- dollisimman pitkälle eteenpäin, sillä hän punnitsee kaikki tiedossaan olevat näkökohdat ja ole- tettavat seuraukset ennen kuin toimii.

Kokouksissa ja keskusteluissa hän on taka-alalla ja tarkkailee mielellään muiden toimintaa. Hän kuuntelee, mitä toisilla on sanottavaa ja katselee, mihin toiminta on kääntymässä, ennen kuin käyttää itse puheenvuoron. Hän on suvaitsevainen.

Oppii parhaiten:

Oppii heikoimmin:

Oppimista voi parantaa:

Harkitseva tarkkailija tarvitsee aikaa selvittääkseen asioita perusteellisesti. Hänelle parhaiten sopivia opiskelutapoja ovat itseopiskelu ja kirjat.

Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.8 – 10. Otala, Leenamaija. 2001. Osaajana opintiellä. Opas elinikäisen oppimisen matkalle. s. 60 - 65.
Etusivulle
Etusivulle

3.3 Kokemuksista oppiminen

Työssäoppimisen aikana opiskelija oppii kokemuksista. Kokemusten pohdinta ja jäsennys ovat oppimisen kannalta tärkeitä. Pelkkä tekeminen ja kokeileminen eivät saa automaattisesti ai- kaan laadukasta oppimista. Sen vuoksi on tärkeää, että työpaikkaohjaaja ja opiskelija käyvät yhdessä pohtien työtilanteita läpi ja miettivät, mitä niissä tapahtui ja miten voisi tehdä toisin. Kokemusten pohdinta ja jäsennys saavat aikaan sen, että opiskelija osaa jatkossa soveltaa sa- maa toimintatapaa myös uusissa, erilaisissa työtilanteissa.

Kokemukset yksistään eivät takaa laadukasta oppimista, ellei tietoisesti pysähdytä pohtimaan ja arvioimaan niitä sekä haeta uusia näkökulmia omaan tapaan toimia. Kokemuksellisessa op- pimisessa on olennaista se, että oppimisen kehän kaikki vaiheet käydään läpi. Jos jokin vaihe puuttuu tai jää vaillinaisesti läpikäydyksi, oppimisen tulos kärsii.

kokemuksellinen oppiminen

(Soveltaen The Kolb Learning Style Inventory 2007).

Kokeminen: Työpaikkaohjaaja järjestää opiskelijalle riittävästi ja riittävän monipuolisesti eri- laisia mahdollisuuksia kokea ja tehdä asioita. Kokemus tai aikaisemman kokemuksen mieleen palauttaminen toimii oppimisen liikkeelle panevana voimana, eräänlaisena oppimisen raaka- aineena.

Pohtiminen: Työpaikkaohjaaja pysähtyy opiskelijan kanssa pohtimaan tämän kokemuksia eri- laisista tilanteista ja työtehtävistä esimerkiksi esittämällä seuraavat kysymykset: Miten sujui? Mikä meni hyvin? Mikä tuntui hankalalta? Miten asiaa voisi oppia? Ilman reflektointia voi olla vaikeaa tiedostaa kokemuksen avulla opittavia asioita.

Ajatteleminen: Työpaikkaohjaaja voi antaa opiskelijalle vihjeitä uuden tiedon saamiseen eri lähteistä, kuten työpaikan omista ohjeista, keskusteluista muiden kanssa, koulutukseen kuulu- vista ja muista mahdollisista kirjallisuusvinkeistä jne. Teoriatieto ja opittavaan asiaan liittyvät käsitteet auttavat ymmärtämään ja antavat tarvittavaa etäisyyttä käytännön kokemukseen. Tässä vaiheessa opiskelija usein huomaa, ettei hänellä ole riittävästi tietoa kokemastaan asias- ta, minkä uskotaan motivoivan häntä hakemaan lisätietoa.

Tekeminen: Työpaikkaohjaaja rohkaisee opiskelijaa aktiivisesti kokeilemaan, miten asian voisi tehdä toisella tavalla, ja antaa tälle tilaa ja mahdollisuuksia kokeiluun.

Läheet: Hätönen, Heljä ja Rytkönen, Marjo. 2007. Näkökulmia oppimiseen. s. 33 – 37. Frisk, Tarja (toim.), 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 10 – 11.
Etusivulle
Etusivulle

Itseohjautuvuus

Ohjauksen tavoitteena on kasvattaa ohjattavaa yhä itseohjautuvammaksi. Itseohjautuva ihmi- nen kykenee asettamaan itselleen tavoitteita, ohjaamaan omaa toimintaansa sekä arvioimaan omia mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan. Itseohjautuva ihminen ei tarvitse koko ajan toista henkilöä kertomaan, mitä ja miten tulisi tehdä. Itseohjautuvalle yksilölle on ominaista sitou- tuminen toimintaan, sisäinen motivaatio, suunnitelmallisuus, oma-aloitteisuus, kriittisyys, luo- vuus, joustavuus ja kyky arvioida työnsä jälkeä.

Itseohjautuva oppija:

Toiset ihmiset ovat luonnostaan itseohjautuvampia kuin toiset, mutta itseohjautuvuutta voi myös kehittää. Itseohjautuvuuden kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa ja ohjausta, se ei tapah- du äkkiä eikä itsestään.

Itseohjautuvuutta voidaan edistää:

itseohjautuvuutta ehkäisevät:

Etusivulle
Etusivulle

4.1 Ohjaajan roolit

tiesitkö

Ohjaajan rooli on yksinkertaisesti tukea ohjattavan oppimista. Tämän perustehtävän lisäksi oh- jaaja voi monin tavoin auttaa ja kannustaa ohjattavaa.

Ohjaaja

Ohjaajan ja ohjattavan roolit muuttuvat ohjausprosessin aikana ja työssäoppijan osaamisen kehittyessä:

työssäoppimisjakso

Ohjaaja on alkuvaiheessa opettaja, joka kertoo, näyttää ja opettaa aloittelevalle oppijalle asi- oita. Opiskelun alkuvaiheessa oppija tarvitsee ohjausta eniten: oppija kaipaa ohjaajalta tukea ja neuvoa. Oppija on pitkälle riippuvainen niistä tiedoista, joita ohjaaja hänelle esimerkiksi työpaikasta ja työtehtävistä antaa.

Opiskelijoilla on erilaiset valmiudet opiskelun alkuvaiheessa ja he eroavat toisistaan persoonallisuutensa sekä opinto- ja työhistoriansa suhteen. Toiset opiskelijat ovat olleet töissä jo vuosia ja toiset vasta aloittelevat työuraansa. Lisäksi opiskelijoilla on persoonallisia eroja oma- aloitteisuudessa, itseohjautuvuudessa sekä uusien asioiden omaksumisessa. Toiset opiskelijat tarvitsevatkin enemmän ohjausta kuin toiset.

Opintojen edetessä ohjaajasta tulee valmentaja, joka varmistaa opiskelijan oppimista, tarvitta- essa hienosäätää toimintaa, antaa palautetta sekä kannustaa opiskelijaa. Opiskelija ei ole enää aloitteleva oppija, vaan hän on omaksunut erilaisia tietoja työpaikastaan ja työtehtävistään sekä hankkinut työhön liittyviä taitoja. Opiskelija ei ole myöskään samalla tavalla riippuvainen ohjaajasta kuin ohjausprosessin alkuvaiheessa. Harjoitellessaan työtä hän kuitenkin edelleen tarvitsee ohjaajaa ammattitaitonsa kehittämisessä. Kun opiskelijan perustyötehtävät alkavat sujua, valmentaja ohjaa opiskelijaa näkemään työn ja työtehtävät laajemmissa yhteyksissä.

Opiskelija on yleensä tässä vaiheessa motivoitunut ja sitoutunut työhönsä, mutta hän kaipaa edelleen tukea ja kannustusta sekä erityisesti palautetta työstään. Opiskelijan lisääntyvä riip- pumattomuus ohjaajasta näkyy myös siinä, että hän oppii käyttämään työyhteisössä eri henki- löitä, muitakin kuin ohjaajaansa, apunaan tiedonhaussa ja oppimisessa.

Ohjaajan toiminnan päämääränä on ”tehdä itsensä tarpeettomaksi”. Tavoitteena on yhdessä toimien kasvattaa opiskelijasta itsenäinen ammattilainen, joka kykenee käyttämään omaa päättelykykyään vastaantulevissa uusissa työtilanteissa ja ongelmissa. Ohjattavasta kasvaa vähitellen alan ammattilainen, joka pystyy antamaan panoksensa työyhteisön toiminnalle ja kehittämään sitä. Ohjaaja muuttuu vanhemmaksi kollegaksi, mutta on kuitenkin edelleen opiskelijan käytettävissä. Ohjaaja vetäytyy opettajamaisesta roolistaan ja antaa tarvittaessa opiskelijalle kollegiaalista tukea.

ohjaajan huoneentaulu:

Lähde: Järvinen-Taubert, Johanna ja Valtonen, Päivi. 1999. Työssäoppimisen ohjaajien opas.
Etusivulle
Etusivulle

4.2. Erilaisia ohjaustapoja

Ohjaustilanteessa voi käyttää erilaisia vuorovaikutus- ja ohjaustapoja tilanteesta ja ohjattavasta riippuen. Erilaisia ohjaustapoja käyttämällä ja vaihtamalla ohjaaja voi edistää ohjattavansa oppimista sekä turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta

Tukeminen

Työpaikkaohjaajan ohjaustyössä tukeminen tarkoittaa, että työpaikkaohjaaja varmistaa opiskelijan mahdollisuuden tehdä monipuolisia työtehtäviä, on kiinnostunut opiskelijan oppimisesta ja keskustelee opiskelijan kanssa työnteon onnistumisesta: mikä jo sujuu, mikä vielä vaatii lisää opettelua ja mikä on tuntunut vaikealta. Opiskelijaa tulee rohkaista ilmaisemaan itseään. Joskus opiskelijan ajatukset ja puhe työssä eteen tulleista asioista voivat olla yksipuolisia ja niukkoja. Työpaikkaohjaajan on silloin hyvä kunnioittaa opiskelijan ajatuksia ja syventää niitä tarkentavien kysymysten avulla. Opiskelijan esiin tuomat kokemukset voivat olla ammattilaisille tuttuja ja jokapäiväisiä asioita, mutta opiskelijalle ne ovat ainutlaatuisia ja hänen oppimisensa kannalta merkittäviä.

Työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin myös omia kokemuksiaan uransa ja elämänsä eri taipaleilta. Ohjaajan omakohtaiset kokemukset oppimisesta ja eritoten työelämän alkuvaiheista ovat usein kullanarvoisia ohjattavalle. Niiden esiin tuominen jo ohjauksen alkuvaiheessa laukaisee usein ohjattavan alkujännitystä ja saa hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi. Tämän jälkeen ohjattavankin on usein helppo kertoa toiveistaan ja kokemuksistaan.

Opiskelijan kokemuksistaan käymä keskustelu ammattilaisen kanssa edistää oppimista. Opiskelija voi ottaa keskustelussa esille jonkin häntä huolestuttavan asian, esimerkiksi opintojen keskeyttämisen, taloudelliset vaikeudet opintojen ja työssä tapahtuvan oppimisen aikana tai muita henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita. Ne eivät varsinaisesti kuulu työpaikkaohjaajan ohjausrooliin. Tällaisissa tilanteissa opiskelijaa tuetaan ohjaamalla hänet oppilaitoksessa sellaisen henkilön luokse, joka pystyy auttamaan. Tarvittaessa työpaikkaohjaaja voi ottaa yhteyttä oppilaitokseen.

kuunteleminen ja kuuleminen

Kuunteleminen tarkoittaa sitä, että työpaikkaohjaaja keskittyy kuuntelemaan opiskelijaa ja malttaa itse olla välillä hiljaa. Tällöin ohjaaja antaa opiskelijalle puheenvuoron ja siirtää muut asiat mielestään syrjään. Kuuleminen tarkoittaa työpaikkaohjaajan kykyä olla keskittyneenä tilanteessa ja kuulla, mitä opiskelija sanoo, mitä opiskelija ei sano ja mitä opiskelija jättää sanomatta ilman työpaikkaohjaajan kysymyksiä tai tukea. Ohjauskeskustelussa kuunteleminen poikkeaa siten arkielämän tavoista kuunnella.

Ohjauskeskustelussa työpaikkaohjaajan tehtävänä on kuunnella tarkkaan opiskelijaa ja rohkaista tätä kertomaan toiminnastaan. Kuunteleminen ohjauskeskustelussa ei ole aina helppoa. Usein erilaisissa vuorovaikutustilanteissa käy niin, että aluksi kuulee toisen puhetta ja sen jälkeen alkaa automaattisesti miettiä, mitä itse sanoisi seuraavaksi. Kuunteleminen ja kuuleminen vaativat työpaikkaohjaajalta sitä, että hän joutuu jättämään väliaikaisesti sivuun omat tarpeensa. Työpaikkaohjaajan jatkuva äänessä olo ei auta opiskelijan asioiden käsittelyä eikä edistä tämän oppimista.

Joskus opiskelija voi yrittää vihjaillen kertoa asiasta, josta työpaikkaohjaaja ei ehkä halua kuulla. Opiskelija voi tuoda ohjauskeskustelun aikana esille esimerkiksi huoltaan omasta pärjäämisestään työssään. Työpaikkaohjaajan tulee tunnistaa opiskelijan puhe huolen ilmaisuksi, jotta hän pystyy auttamaan opiskelijaa sen käsittelyssä. Jos työpaikkaohjaaja huomaa opiskelijan palaavan yhä uudelleen johonkin asiaan, kannattaa ohjaajan ottaa asia esille ja pysähtyä käsittelemään sitä. Työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin havaintonsa esimerkiksi seuraavasti: ”Huomaan, että olet usein tuonut esille epäilystäsi työssä pärjäämisestä. Mikä siinä huolettaa sinua?” Kun työpaikkaohjaaja kuulee ja ottaa asian käsittelyyn, se voi helpottaa opiskelijan siirtymistä muihin asioihin ja vapauttaa energiaa oppimiseen.

Kuuntelemisen ja välittämisen vastakohta on, että opiskelija ei merkitse muille mitään, kukaan ei kuuntele opiskelijaa eikä opiskelijalla ole koskaan puheenvuoroa, vaan se jää aina vuolaamman sanailun ja ammattilaisen, kuten työpaikkaohjaajan tai muun työpaikan henkilön, puheen alle. Kuuntelemattomuus voi ilmetä myös siten, että opiskelijaa voidaan kuunnella hajamielisesti tai huvittuneesti tai hänet saatetaan unohtaa vakaviin asioihin siirryttäessä.

Etusivulle
Etusivulle

4.3. Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat opiskelijan oppimisen kannalta tärkeitä. Tällöin tarkastellaan yhdessä sitä, mikä toiminnassa ja oppimisessa on toiminut hyvin ja mikä puolestaan vaatii korjaamista ja kehittämistä.

Puheeksi ottamisella tarkoitetaan taitoa ja rohkeutta ottaa puheeksi vaikealta tuntuvia asioita. Kehittävällä palautteella tarkoitetaan tapaa antaa palaute niin, että palautteen vastaanottaja saa palautteessa ja siitä käytävässä keskustelussa ehdotuksen paremmasta toimintatavasta. Puheeksi ottamisen ja kehittävän palautteen tarkoituksena on nostaa asioita käsittelyyn suunnan tarkistusta ja ohjausta varten. Tällöin reagoidaan siihen, että havaittu toiminta ei ole sovittujen tavoitteiden ja kriteerien mukaista. Palaute tulee antaa rehellisesti ja kannustavassa hengessä.

Kehittävää palautetta ja puheeksi ottamista tarvitaan silloin

Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa keskeistä on vuorovaikutus. Vuorovaikutus on ihmisten välistä sekä sanallista että sanatonta viestintää ja yhteistoimintaa. Parasta vuorovai- kutusta on kohtaaminen, jossa opiskelija voi tuoda esille omaa ajatteluaan, oppimistaan ja osaamistaan ja vastavuoroisesti kuulla työpaikkaohjaajan ajatuksia. Hyvää palautetta voi antaa esimerkiksi siten, että ohjaa kysymyksillä opiskelijaa ja malttaa odottaa, kunnes hän itse oi- valtaa, mitä tilanteen parantamiseksi voi tehdä. Palautekeskustelun tavoitteena on pysäyttää opiskelija tarkastelemaan omaa toimintaansa, pohtia asiaa yhdessä sekä saada aikaan yhtei- nen näkemys siitä, miten toimintaa kehitetään.

Ennen palautteen antamista on hyvä pysähtyä miettimään sitä, kuinka paljon palautetta toi- nen voi ottaa kerralla vastaan ja milloin on sopiva aika ja tilanne antaa palautetta. On myös syytä varautua siihen, että useat meistä reagoivat korjaavaan palautteeseen voimakkaillakin tunteilla (puolustautuvat, selittävät, loukkaantuvat ym.). Tällöin on paikallaan varata korjaavan palautteen antamiseen aikaa, jotta molemminpuolista rakentavaa keskustelua toiminnan kehittämisestä voidaan jatkaa tunnereaktion laannuttua.

Kehittävän palautteen ja puheeksi ottamisen keinoja ovat seuraavat:

Seuraavassa on työpaikkaohjaajien kokoama tiivistelmä hyvästä palautteesta huoneentauluksi työpaikalle. Huoneentaulu toimii apuna koko työyhteisölle. Arviointia ja siihen liittyvää palau- tettahan tarvitsevat kaikki työntekijät, ei vain opiskelija.

aforismi

Palautetta annetaan

Palaute on

Palautteen antajana

Palautteen antamisen jälkeen

Palautteen vastaanottajana

Lähde: Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 28 ja 39.
Etusivulle
Etusivulle

2.3. Työssäoppijan perehdyttäminen

Työssäoppimisen alku luo perustan onnistuneelle oppimiselle. Alkuun kuuluvat opiskelijan vastaanottaminen, opiskelijan perehdyttäminen ja työssäoppimisen jatkon suunnitteleminen. Kun opiskelija tulee työpaikalle ensimmäistä kertaa, antaa vastaanottohetki ensivaikutelman tulevasta työssäoppimisesta ja työpaikan kulttuurista yleisesti. Siksi vastaanottohetki kannat- taa suunnitella etukäteen ja sopia opiskelijan vastaanottajasta.

Työssäoppimisen alussa olennaisia seikkoja:

Opiskelija tulee perehdyttää työpaikalla kuten kuka tahansa työntekijä. Tavoitteena on pereh- dyttää opiskelija työn turvalliseen tekemiseen, työpaikan tapaan toimia sekä työpaikan tehtä- viin, sääntöihin ja muihin työntekijöihin. Opiskelijan perehdyttämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota työturvallisuuteen. Lisäksi työpaikalla tulee sopia opiskelijan perehdyttämisen vastuista. Opiskelijan perehdyttämisessä kannattaa hyödyntää työpaikan omia perehdytyskäy- täntöjä ja olemassa olevia ohjeita ja materiaaleja.

Perehdyttämisen tavoitteena on

Jotta opiskelijan oppiminen edistyisi, perehdyttäminen kannattaa jakaa pienempiin osiin. Al- kuvaiheen oppimista helpottaa myös se, että opiskelija saa ensin kokonaiskuvan työpaikasta, esimerkiksi kuvan, luettelon tai materiaalin avulla. Opiskelijan on näin helpompi liittää yksittäi- siä asioita kokonaiskuvaan. Kokemusten mukaan hyvä käytäntö on, että opiskelijalle ja työpaik- kaohjaajalle varataan alkuvaiheessa muutama väljempi päivä, jolloin opiskelija voi tutustua työpaikkaan ja työpaikkaohjaajaansa. Silloin opiskelija voi kulkea työpaikkaohjaajansa mukana ja ohjaajalla ja opiskelijalla on aikaa keskusteluihin.

Perehdyttämisen muisti- ja tarkistuslistat (ks. liite 1) helpottavat työpaikkaohjaajan työtä. Lis- tojen avulla tulee tarkistettua, että perehdytetään tarpeellisiin asioihin, joihin yksittäiset asiat voi liittää. Perehdytyksen voi suunnitella etukäteen listojen pohjalta. Perehdytyslista on hyvä antaa myös opiskelijan käyttöön, koska ne auttavat opiskelijaa muodostamaan kokonaiskuvan asioista.

aforismi

Työssäoppijan perehdyttäminen:

Lähde: Frisk, Tarja. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.12 – 14.
Etusivulle
Etusivulle

2.5. Työtehtäviin opastaminen

Työtehtävien opettamisen tavoitteena on ohjata opiskelijaa työmenetelmien, välineiden, ma- teriaalien ja laitteiden käyttöön. Taidot opitaan vaiheittain. Sen vuoksi on tärkeää, että opis- kelija pääsee tekemään todellisia työtehtäviä riittävän usein ohjatusti. Työpaikkaohjaaja voi hyödyntää työtehtävien opettamisessa seuraavia toimia.

Ennen työtehtävän tekemistä

Työtehtävän alussa

Työtehtävän aikana

Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 15.
Etusivulle
Etusivulle

2.4. Työturvallisuuden huomioiminen

Ennen työssäoppimisjakson käynnistymistä on yhdessä varmistettava, että kaikki osapuolet ovat selvillä työsuojeluun, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvistä vastuista ja vakuutuk- sista. Työturvallisuuslain ja työsuojeluohjeiden asiat on opetettava oppilaitoksessa ja työpai- kalla niin, että opiskelija omaksuu ne kuten työntekijätkin. Ennen jakson alkua on työantajan ja oppilaitoksen edustajien yhdessä varmistettava, että opiskelija on perehtynyt työturvallisuus- asioihin ja osaa noudattaa työsuojeluohjeita. Vaikka koulutuksen järjestäjä on vakuuttanut työssäoppijat työpaikalla tapahtuvien tapaturmien varalta, tulee heidät perehdyttää työpai- kalla uuden työntekijän tavoin työturvallisuuteen.

Koulutuksen järjestäjän vastuulla on

Koulutuksen järjestäjän vastuulla on hankkia opiskelijoille opintojen alussa opetuksen järjestämisen edellyttämät suojavaatteet ja työturvallisuussäännösten edellyttämät varusteet. Opiskelija voi käyttää näitä myös työssäoppimisjaksojen aikana. Työnantajan vastuulla on puolestaan hankkia työpaikalla tarvittavat erikoissuojavälineet ja huolehtia siitä, että opiskelijalla on työssä tarvittavat suojaimet. Työnantaja vastaa myös siitä, että suojaimet täyttävät vaadittavat ominaisuudet, ne ovat käyttö- ja toimintakunnossa ja että opiskelija osaa käyttää niitä työssään. Henkilökohtaisista suojavälineistä ja työvaatetuksesta saattaa osa tulla hankittavaksi op- pilaitoksen ja osa työnantajan kautta. Tästä tulee sopia oppilaitoksen ja työpaikan kesken ja asia on syytä kirjata työssäoppimissopimukseen.

Työssäoppimispaikka vastaa opiskelijan työssäoppimisen aikaisesta työturvallisuudesta työnantajan tavoin. Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta ja muusta työympäristöstä ja työoloista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Esimies huolehtii, että opiske- lija on perehdytetty työturvallisuuteen työturvallisuuslainsäädännön ja nuorista työntekijöistä annetun lain mukaisesti. Hän myös vastaa työturvallisuuteen perehdyttämisestä. Työpaikalla tulee käsitellä opiskelijan kanssa työturvallisuuteen liittyviä asioita ja erityisesti työhön liittyviä vaaratekijöitä, jotka vaihelevat aloittain. Työpaikkaohjaaja on tällöin tärkeä.

Nuori työssäoppija

Nuorilla, kokemattomilla työntekijöillä tapaturmariski on merkittävästi korkeampi kuin koke- neilla ammattilaisilla. Kiire ja heikko perehdytys lisäävät riskiä edelleen, samoin turvallisuus- vastuun hämärtyminen työkohteissa, joissa työskentelee usean eri yrityksen henkilöstöä tai ammatinharjoittajia samoissa tiloissa. Nuorelle ei tule osoittaa työtehtävää, jonka mahdollisiin riskeihin ja niiltä suojautumiseen häntä ei ole opastettu. Tapaturmat olisivat useimmiten estet- tävissä rauhallisella harkinnalla ja huolellisella perehdytyksellä.

Tapaturmariskien lisäksi pitää ottaa huomioon myös ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien riskeiltä suojautuminen, kuten esimerkiksi kemialliset ja biologiset altisteet, oikea ergonomia, suojainten oikea käyttö ja liiallisen fyysisen tai henkisen kuormituksen välttämi- nen. Terveellisten ja turvallisten työmenetelmien käyttö on helpointa opetella opiskelijana, jolloin työsuojelu kasvaa itsestään selväksi osaksi omaa ammattitaitoa. Kokeneen työtoverin ja esimiehen esimerkki on parasta terveys- ja turvallisuusvalmennusta, jonka myönteiset vaiku- tukset ulottuvat nuoren koko tulevaan työuraan, jopa kymmenien vuosien päähän. Hyvin hoi- dettu työsuojelu on myös työnantajan etu, koska työn laatu paranee ja poissaolokustannukset vähenevät.

Nuoren opiskelijan työturvallisuus vaatii erityistä huomiota. Alle 18-vuotiasta opiskelijaa ei saa käyttää töissä, jotka ovat hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tai jotka vaativat suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa nähden on kohtuullista. Nuorten työntekijöiden työsuojelusta säädellään valtioneuvoston asetuksella (475/2006) nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (ks. liite 2).

Etusivulle
Etusivulle

5.1. Arviointiprosessi

KAAVIOT

Lähtötason arviointi

Opiskelijan osaamista on arvioitava jo jakson alkaessa (opintokokonaisuus, tutkinnon osa, työssäoppimisjakso). Lähtötason arvioinnissa selvitetään, mitä opiskelija jo osaa, miten hän oppii, mitkä ovat hänen jaksolle asettamat ammatilliset ja henkilökohtaiset oppimistavoitteet sekä minkälaista palautetta hän ohjaajalta toivoo.

Oppimisen arviointi

Oppimista arvioidaan koko koulutuksen ja opiskelun ajan antamalla opiskelijalle suullista tai kirjallista palautetta oppimisen etenemisestä. Numeerista arviointia ei oppimisen arvioinnissa tarvita. Palautteella tuetaan ja ohjataan opiskelijaa mahdollisimman hyviin suorituksiin tuomalla esille opiskelijan vahvuudet. Oppimisen arvioinnin perusteella tehdään tarvittavat muu- tokset opiskelijan opetukseen ja oppimisen tukemiseen. Muutokset kirjataan henkilökohtai- seen opiskelusuunnitelmaan.

Oppimisen arvioinnin tavoite on, että opiskelija tietää, mitä hän osaa ja mitä hänen on vielä opittava. Oppimisen arvioinnissa opettajan tai työpaikkaohjaajan tulee käyttää opiskelijaa mo- tivoivia ja aktivoivia menetelmiä. Niiden avulla tuetaan ja motivoidaan opiskelijaa ammattitai- tovaatimusten tai tavoitteiden saavuttamisessa sekä kehitetään opiskelijan itsearviointitaitoa. Opiskelija arvioi oppimistaan tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten, tavoitteiden ja arviointikriteereiden perusteella.

Osaamisen arviointi

Osaamisen arviointi on oppimistuloksen arviointia ja se perustuu aina ennalta määriteltyihin arviointikohteisiin ja -kriteereihin. Osaamisen arvioinnin perusteella opiskelijalle annetaan to- distukseen tulevat arvosanat.

Osaamista arvioitaessa arviointimenetelmät valitaan siten, että ne mittaavat asetettujen am- mattitaitovaatimusten tai tavoitteiden saavuttamista, soveltuvat käytettyihin opiskelumene- telmiin ja tukevat opiskelijan oppimista. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus osoittaa osaami- sensa monipuolisesti ja arvioida myös itse osaamistaan.

Ammatillisten tutkinnon osien ammattitaito arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä ja muulla osaamisen arvioinnilla. Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan mahdollisimman laajasti am- mattitaitovaatimuksissa määritelty osaaminen, mutta vähintään se, mitä tutkinnon perusteis- sa on määrätty. Tarvittaessa muu osaamisen arviointi täydentää ammattitaitovaatimuksissa edellytettyä osaamista. Muun osaamisen arvioinnin arviointimenetelmistä päättää koulutuksen järjestäjä opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelmissaan.

Lähde: Hätonen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 24 – 26.
Etusivulle
Etusivulle

5.2. Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet

arvioinnin tehtävät

Työssäoppimisessa opiskelijan arviointiin osallistuvat opiskelija itse, työpaikkojen edustajat ja opettajat. Työssäoppimisen alussa sovitaan arvioinnin kohteet, kriteerit ja periaatteet, jotta kaikki arvioivat yhtenevien linjausten mukaisesti. Opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin kannalta olennaista on koko työyhteisön toiminta. Jokainen työssäoppimispaikan työntekijä vaikuttaa opiskelijan toimintaan ja oppimiseen mm. työyhteisön ilmapiirin kautta.

Opiskelijoille ja kaikille arviointiin osallistuville on tiedotettava ennen opintojen alkamista arvi- oinnin periaatteista ja niiden soveltamisesta (A 603/2005, 3 §).

Tiedotettavia asioita ovat:

Opiskelijan ammatillinen minäkuva syntyy ja kehittyy hänen saamansa palautteen avulla. Tästä palautteesta opiskelijalle muodostuu kuva omasta taitotasosta sekä osaamisesta. Opiskelijalta ei voi heti vaatia valmiin työntekijän osaamista. Opiskelijan on voitava oppia ennen kuin hänen osaamistaan arvioidaan. Siksi on tärkeää nähdä, missä vaiheessa opintojaan opiskelija on ja mitkä ovat kyseisessä opiskeluvaiheessa realistisia tavoitteita. Tavoitteiden mukainen arviointi mahdollistuu niin, että opettaja, työpaikkaohjaaja ja opiskelija käyvät yhdessä läpi ne keskeiset tavoitteet, jotka työssäoppimisen aikana tulee saavuttaa.

Työpaikalla opiskelijan oppimista ja myönteisen minäkuvan kehittymistä edistävät mm.

Työssäoppimisen loppuvaiheessa opiskelija on valmis osoittamaan osaamisensa ammattiosaa- misen näytön avulla. Osaamisen näyttäminen käytännössä on opiskelijalle työssäoppimisen huipennus. Siksi on tärkeää, että opiskelijan oppiminen on ollut riittävää ennen osaamisen näyttämistä ja hän on saanut tarpeeksi palautetta kehittymisensä tueksi.

kuva

Lähde: Hätonen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 9 – 10.
Etusivulle
Etusivulle Etusivulle

5.4. Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit

Tutkinnon perusteissa on tutkinnon osittain esitetty arvioinnin kohteet (mitä arvioidaan) ja arviointikriteerit (miten osataan) tyydyttävän T1, hyvän H2 ja kiitettävän K3 tasoille.

Arvioinnin kohteina ovat

sekä elinikäisen oppimisen avaintaidot:

* Omat arviointikriteerit, muut avaintaidot arvioidaan työprosessin, työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin tai työn perustana olevan tiedon hallinnan yhteydessä.

Ennakkoon sovitut arviointikohteet kuvaavat niitä asioita, joita opiskelijan työskentelyssä ja oppimisessa arvioidaan myös työpaikalla. Arviointi ei siis ole sattumanvaraista, mihin tahansa asiaan liittyvää. Arviointikohteet yhdenmukaistavat palautteen antamista ja suuntaavat opis- kelijan kehittymistä ammatillisesti toivottuun suuntaan.

Arviointikriteerit

Arviointikriteerit tarkoittavat ennalta määriteltyjä asteikon osaamistasoja T1 = tyydyttävä, H2 = hyvä ja K3 = kiitettävä. T1-tasoinen osaaminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan on pystyttävä työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle ja koulutusohjelman mukai- siin työtehtäviin joistakin työtaitojen ja tiedollisen osaamisen puutteistaan huolimatta (OPH 30.9.2005 M32/011/2005). Tämä näkökulma on olennainen työpaikalla tapahtuvan opis- kelun arvioinnissa.

Taulukko 1 Yleiskuvaus tyydyttävän, hyvän ja kiitettävän osaamisen vertailu

taulukko
taulukko

Arvosanojen muuntaminen

Opiskelijaa arvioidaan sen oppilaitoksen arviointikäytännön mukaan, missä hän kulloinkin suorittaa opintoja. Jos oppilaitosten arvosana-asteikot eroavat toisistaan, osaamisen tunnustavan oppilaitoksen on muunnettava arvosanat ja määriteltävä vastaavuus opiskelijan eduksi. Ammatillisen koulutuksen arvosana-asteikon muuttamisesta on annettu seuraava voimassa oleva asetus (A 488/2008, 10 §), jonka mukaan arvosanat tulee muuntaa:

taulukko

Lähde: Hytönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s.11 – 13.

5.4.1. Työprosessin hallinta

Työprosessin hallinta tarkoittaa työn suunnitelmallista tekemistä ja työkokonaisuuden hallin- taa. Työ tehdään niin, että työn eri vaiheet suoritetaan oikeassa järjestyksessä, työ aloitetaan ajoissa ja ajoitetaan niin, että se saadaan valmiiksi sekä huolehditaan työpaikan siistimisestä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten opiskelija osaa suunnitella työtään ja te- kemistään. Olennaista on se, osaako hän tehdä työt oikeassa järjestyksessä ja osaako hän suunnitella, miten paljon eri työtehtävien tekemiseen menee aikaa. Opiskelijan tulee myös osata arvioida työn kokonaisuutta, jolloin hän ei käytä työaikaansa esimerkiksi yhden asiak- kaan hyvään hoitamiseen, jos monia muita asiakkaita odottaa vuoroaan. Tärkeää on myös se, että opiskelijan tehtyä työn seuraava työntekijä voi siirtyä suoraan työhön, eikä hänen ensin tarvitse siivota edellisen työntekijän (opiskelijan) jälkiä.

Taulukko 2. Työprosessin hallinnan arviointikriteerit yleisesti.

taulukko

5.4.2. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta

Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta tarkoittaa sitä, että opiskelija osaa käyttää työhön liittyviä keskeisiä työmenetelmiä, valita tarkoituksenmukaiset työvälineet ja -materiaa- lit. Opiskelija voi työpaikalla konkreettisesti tutustua erilaisiin työmenetelmiin, työvälineisiin ja työssä käytettäviin materiaaleihin. Työssäoppimisen alkuvaiheessa on tärkeää, että opiskelija voi oppia käyttämään sellaisia ns. perusmenetelmiä, välineitä ja materiaaleja, joita käytetään toistuvasti ja tyypillisesti alan työtilanteissa. Opiskelijan käytännön valmiuksien lisäännyttyä voidaan häntä ohjata erikoisempien menetelmien, välineiden ja materiaalin käyttöön.

Taulukko 3. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinnan arviointikriteerit yleisesti.

taulukko

5.4.3. Työn perustana olevan tiedon hallinta

Työn perustana olevan tiedon hallinnalla tarkoitetaan kuvatussa työssä tarvittavaa tietopohjaa. Kun opiskelija työskentelee käytännössä, on olennaista kysyä häneltä sitä, miksi hän tekee niin kuin tekee. Se tuo esille opiskelijan tietoperustan kyseisestä tekemisestä. Jos opiskelija vastaa tekevänsä niin kuin on nähnyt muidenkin tekevän, hän todennäköisesti tarvitsee lisäohjausta.

Taulukko 4. Työn perustana olevan tiedon hallinnan arviointikriteerit yleisesti.

taulukko

5.4.4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot

Elinikäisen oppimisen avaintaidoilla tarkoitetaan osaamista, jota tarvitaan jatkuvassa oppimi- sessa, tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotossa sekä työelämän muuttuvissa oloissa selviytymisessä. Ne ovat tärkeä osa ammattitaitoa ja kuvastavat yksilön älyllistä notkeutta ja erilaisista tilanteista selviytymistä. Ne lisäävät kaikilla aloilla tarvittavaa ammattisivistystä ja kansalaisvalmiuksia.

Seuraavassa kuvataan näitä avaintaitoja yksityiskohtaisemmin.

Oppiminen ja ongelmanratkaisu

Opiskelija suunnittelee toimintaansa sekä kehittää itseään ja työtään. Hän osaa arvioida omaa osaamistaan, ratkaista työssään ongelmia sekä osaa tehdä valintoja ja päätöksiä. Työssään opiskelija toimii joustavasti ja innovatiivisesti, osaa hakea luovasti uutta tietoa sekä jäsentää, arvioi ja soveltaa sitä.

Työpaikka tarjoaa käytännönläheisiä tilanteita oppimisen ja ongelmanratkaisutaitojen arvioin- tiin ja kehittämiseen. Työpaikalla opiskelija voi huomata, miksi on tärkeää opiskella sellaisiakin asioita, jotka ovat ensin saattaneet tuntua ammattiin kuulumattomilta.

Taulukko 5. Oppimisen ja ongelmanratkaisun arviointikriteerit yleisesti

taulukko

Vuorovaikutus ja yhteistyö

Opiskelija toimii tilanteen vaatimalla tavalla erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sekä ilmaisee erilaisia näkökantojaan selkeästi, rakentavasti ja luottamusta herättäen. Hän osaa toimia yh- teistyökykyisesti erilaisten ihmisten kanssa ja työryhmän jäsenenä sekä kohtelee erilaisia ihmisiä tasavertaisesti. Opiskelija noudattaa yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä ja toimin- tatapoja.

Taulukko 6. Vuorovaikutuksen ja yhteistyön arviointikriteerit yleisesti.

taulukko

Ammattietiikka

Opiskelija toimii työssään ammatin arvoperustan mukaisesti, ja sitoutuu työhönsä. Hän toimii vastuullisesti noudattaen tehtyjä sopimuksia ja ammattiinsa kuuluvaa etiikkaa.

Taulukko 7. Ammattietiikan yleiset arviointikriteerit.

taulukko

Terveys, turvallisuus ja toimintakyky

Opiskelija toimii turvallisesti ja vastuullisesti työ- ja vapaa-aikana sekä liikenteessä. Hän noudattaa terveellisiä elintapoja sekä ylläpitää toiminta- ja työkykyään. Hänen työskentelynsä on ergonomisesta, hän harrastaa alallaan tarvittavaa terveysliikuntaa sekä ehkäisee työhön ja työympäristöön liittyviä vaaroja ja terveyshaittoja

Taulukko 8. Terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn yleiset arviointikriteerit.

taulukko

Seuraavat elinikäisen oppimisen avaintaidot sisältyvät ammattitaitovaatimuksiin, joten niitä ei arvioida erikseen. Kullakin työpaikalla tarkastellaan opiskelijan tavoitteista käsin, miten avain- taidot korostuvat opiskelijan opiskelussa ja miten niitä arvioidaan osana opiskelijan oppimista ja osaamista.

Aloitekyky ja yrittäjyys tarkoittavat, että opiskelija

Kestävä kehitys tarkoittaa, että opiskelija

Estetiikka tarkoittaa, että opiskelija

Viestintä ja mediaosaaminen tarkoittavat, että opiskelija

Matematiikka ja luonnontieteet tarkoittavat, että opiskelija

Teknologia ja tietotekniikka tarkoittavat, että opiskelija

Aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit tarkoittavat, että opiskelija

(Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008–2010.)
Lähde: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Hätonen, Heljä. 2010.
Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana, s.14 – 22.

Etusivulle
Etusivulle

5.5. Mukautettu arviointi

Opetus järjestetään mahdollisimman yksilöllisesti opiskelijan tarpeiden mukaisesti niin nuorille kuin aikuisillekin. Tutkintoon johtavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa tavoitteita voidaan tarvittaessa mukauttaa. Mukauttaminen tarkoittaa vamman, sairauden, kehityksen viivästymisen tai muun syyn vuoksi erityistä tukea opinnoissaan tarvitsevan opiskelijan opetuksen ja oppimistavoitteiden yksilöllistämistä opiskelijan oppimisedellytysten tasolle erilaisin pedagogisin keinoin ja opiskelijahuollon palveluin. Erityisopetuksen lähtökohtana ovat opiskelijan henkilökohtaiset edellytykset sekä itsensä kehittäminen ja ihmisenä kasvaminen. Opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) ja opetus annetaan erityisopetuksena.

Opiskelijan arvioinnin arviointiasteikko tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on kolmiportainen: tyydyttävä T1, hyvä H2 ja kiitettävä K3. Arvioinnissa noudatetaan tutkinnon perusteiden mukaisia arviointiperusteita. Mikäli opiskelija ei jossakin tutkinnon osassa saavuta tutkinnon perusteissa ilmaistuja T1-tason tavoitteita, opetus mukautetaan. Mikäli tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia tai tavoitteita mukautetaan, arviointi tapahtuu mukautetulla arviointiasteikolla tyydyttävä, hyvä ja kiitettävä. Mukautetun tutkinnon osat merkitään todistukseen M-viitteellä

Alla olevat mukautetut arviointikriteerit on tarkoitettu ohjeellisiksi siten, että niitä sovelletaan ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien mukautetuissa tavoitteissa ja ammatillisten tutkinnon osien mukautetuissa ammattitaitovaatimuksissa mukaisesti. Esitetyt kriteerit kohdennetaan aina kyseessä olevan mukautetun tutkinnon osan vaatimuksiin eli kriteereissä esitetty työ tarkoittaa aina ko. tutkinnon osaan sisältyvää työtä.

T1 – taso:

Ohjatusti, ohjattuna, suunnittelua joissakin työvaiheissa, ohjauksen saatuaan osaa tehdä työn, tarvitsee ohjausta siirryttäessä työvaiheesta toiseen.

Mukautettu K3 - taso = OHJATTUNA.

Opiskelija pystyy työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle ja koulutusohjelman mukaisiin avustaviin tehtäviin työtaitojen ja tiedollisen osaamisen puutteista huolimatta. Yksilöllisesti; toistuvasti ohjattuna/ohjatusti/opastettuna; avustettuna; työskentelee tutuissa oloissa/työtehtävissä; työparina.

Mukautettu H2- taso = JATKUVA OHJAUS.

Opiskelija pystyy ohjattuna työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaisiin yksilöllisesti valittuihin työtehtäviin. Yksilöllisesti; toistuvasti/jatkuvasti; ohjattuna/opastettuna; avustettuna; työparina; jokaisessa työvaiheessa; työparina.

Mukautettu T1- taso = JATKUVA TUKI, OHJAUS.

Opiskelija tarvitsee opinnoissaan ja työssään jatkuvasti seurantaa ja ohjausta. Opiskelija työllistyy tutkintoa vastaavalle ammattialalle tuettuun työhön tai yksilöllisesti järjestettyyn työtoimintaan henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa viitoitettujen suunnitelmien mukaisesti. Yksilöllisesti; koko ajan; avustettuna/opastettuna; työparina; jokaisessa työvaiheessa.

Työpari tarkoittaa opettajaa, ohjaajaa, koulunkäyntiavustajaa, työpaikkaohjaajaa, työvalmentajaa tai muuta henkilöä, joka parina opiskelija työskentelee.

Etusivulle
Etusivulle

5.6.1. Ammattiosaamisen näytöt

Ammattiosaamisen näytöt järjestetään ensisijaisesti työssäoppimisjaksossa, jotta opiskelijat pääsevät osoittamaan osaamistaan aidossa työympäristössä. Työssäoppimisjakson aikana opiskelijalla on mahdollisuus tutustua työyhteisöön, oppia uusia taitoja ja harjaantua jo oppimassaan. Oppimisen jälkeen opiskelijan osaamista arvioidaan hänen toimiessaan työpaikan tavanomaisissa tehtävissä.

Ammattiosaamisen näytön suunnittelu

Työpaikkaohjaaja suunnittelee yhdessä opettajan ja opiskelijan kanssa, millaisia työtehtäviä tekemällä opiskelija voi näyttää keskeisen osaamisensa. Osaaminen näytetään sen jälkeen, kun opiskelija on voinut oppia asioita riittävästi. Tällöin työssäoppiminen on edennyt tavoitteiden suuntaisesti ja hyväksytysti. Useimmiten työpaikkaohjaaja pystyy arvioimaan, onko opiskelijan oppiminen edennyt niin, että hän voi näyttää osaamisensa.

Ammattiosaamisen näyttöjen kesto riippuu töistä tai työtehtävistä, joita tekemällä opiskelija osoittaa osaamistaan. Erilaiset tehtävät vaativat eripituisia työskentelyaikoja. Ammattiosaami- sen näyttö on suunniteltava niin, että sen aikana on mahdollista luotettavasti arvioida osaami- nen, joka on suunniteltu ammattiosaamisen näytön avulla arvioitavaksi. Yleensä näytöt kestä- vät useista tunneista viikkoon.

Ennen ammattiosaamisen näyttöä arviointiin osallistuvat täsmentävät vielä yhdessä, mikä näy- tössä tehtävä työ on ja mitkä ovat arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Silloin kukin arvioija tietää etukäteen, mitä arvioidaan, ja seuratessaan opiskelijan työskentelyä hän voi kiinnittää huomiotaan arvioinnin kannalta olennaisiin asioihin.

Ammattiosaamisen näytön aikana opiskelija voi kysyä neuvoja tai vastaavasti arvioija voi opas- taa opiskelijaa. Opiskelijan tulee kuitenkin olla tietoinen ohjauksen vaikutuksesta ammat- tiosaamisen näytön arviointiin. Jos näytön aikana työ- tai asiakasturvallisuus vaarantuu tai näytöstä on aiheutumassa merkittävää taloudellista vahinkoa, on näyttöä seuraavan opettajan tai työelämän edustajan velvollisuutena keskeyttää.

Ammattiosaamisen näytön seuraaminen

Yleensä työpaikkaohjaaja (mahdollisesti myös muita työpaikan työntekijöitä) seuraa opiske- lijan työntekoa yksin ammattiosaamisen näytön aikana. Sama työpaikkaohjaaja, joka ohjaa opiskelijaa tämän työssäoppimisen aikana, toimii myös ammattiosaamisen näytön arvioijana.

Ammattiosaamisen näytössä opiskelija tekee työpaikan aitoja työtehtäviä, eikä niitä erikseen järjestetä työpaikalle. Opettaja voi olla mukana jonkin aikaa, tai hän tulee mukaan vasta am- mattiosaamisen näytön jälkeen käytävään arviointikeskusteluun. Ammattiosaamisen näytössä arvioidaan kunkin ammatillisen tutkinnon osan keskeistä, työn tekemisen kannalta oleellista, osaamista. Opiskelijan arvioinnissa käytettävät arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit on mää- rätty tutkinnon perusteissa.

Tutkinnon perusteissa kuvattuja arvioinnin kohteiden ja kriteereiden taulukkoja käytetään usein sellaisenaan ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnin apuna. Ammattiosaamisen näytös- sä arvioija kerää tietoa opiskelijan osaamisesta tämän työntekoa seuraamalla ja havainnoi- malla ennalta sovittuja arvioinnin kohteita. Työn tuotosta voidaan arvioida aistinvaraisesti tai esimerkiksi mittauksin. Arvioija voi haastatella opiskelijaa työn päätyttyä ja esittää arviointia täydentäviä kysymyksiä. Asiakkailta ja muilta työntekijöiltä saatu palaute opiskelijan osaami- sesta on arvokasta tietoa ammattiosaamisen näytön arvioinnissa.

Ammattiosaamisen näyttöjen kehittämisen lähtökohtana on ollut lisätä koulutuksen työelä- mävastaavuutta ja saada työelämän edustajat entistä enemmän mukaan ammattitaidon ar- viointiin. Tästä syystä ammattiosaamisen näytön arviointiin osallistuvat yleensä työelämän edustaja (työpaikkaohjaaja), opettaja ja opiskelija. Arvioijat voivat tallentaa havaintonsa ar- viointilomakkeeseen. Jos työpaikalla on hankalaa käyttää arviointilomaketta, voi työpaikka- ohjaaja ammattiosaamisen näytön jälkeisessä arviointikeskustelussa kuvata opiskelijan työs- kentelyä joko suullisesti tai kirjallisesti. Kuvausta verrataan kriteereihin yhdessä opettajan ja opiskelijan kanssa, jotta nähdään, mitä osaamistasoa ammattiosaamisen näyttö vastaa. Am- mattiosaamisen näytöissä on tärkeää, että myös opiskelija itse arvioi osaamisensa. Opiskelija vertaa osaamistaan asetettuihin tavoitteisiin ja arviointikriteereihin.

Arviointikeskustelu ammattiosaamisen näytön jälkeen

Ammattiosaamisen näytön jälkeen käytävässä arviointikeskustelussa päätetään näytön arvioi- misesta. Keskustelun aikana annetaan perusteet ja päätös ammattiosaamisen näytön arvosa- nasta ja tallennetaan arvioinnin perustana oleva arviointiaineisto.

Opiskelijan näkökulmasta kaikkien kolmen osapuolen (opettajan, työpaikkaohjaajan ja opiske- lijan) osallistuminen arviointikeskusteluun on suositeltavaa. Saatujen kokemusten perusteella opiskelijat arvostavat työelämän edustajien antamaa arviota. Työelämän edustajien läsnäolon arviointitilanteessa on koettu lisäävän opiskelijoiden motivaatiota ja parantavan heidän näyt- tösuoritustaan. Opettajan läsnäolo puolestaan lisää opiskelijoiden kokemuksen mukaan arvioinnin yhdenmukaisuutta.

Arviointikeskustelu on hyvä aloittaa opiskelijan itsearvioinnista, jonka jälkeen työpaikkaohjaa- ja esittää näkemyksensä opiskelijan osaamisesta. Opettaja esittää omat näkemyksensä vasta viimeisenä. Tällä tavoin varmistetaan, että työelämän edustajan ja opettajan näkemykset ei- vät ohjaa opiskelijan itsearviointia tai opettajan näkemykset työelämän edustajan näkemyksiä. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että arviointi tehdään sovittujen arvioinnin kohteiden ja arviointikriteerien mukaisesti.

Arviointikeskustelussa arvioidaan opiskelijan näyttö ja perustellaan arviointi. Perustelut tallen- netaan lomakkeeseen arviointiaineistoksi. Arviointikeskustelussa tallennetaan arviointikoh- teittain opiskelijan itsearviointi sekä työpaikkaohjaajan ja opettajan antamat arvioinnit. Lopullisen arvosanan päättävät opettaja ja/tai työpaikkaohjaaja.

taulukko

Lähde: Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana, s.31 – 34.

Etusivulle
Etusivulle

5.6.2. Tutkintotilaisuudet

Tutkintotilaisuuteen voi osallistua kuka tahansa jolla on riittävä ammattitaito tutkinnon suorittamiseen. Koulutuksen järjestäjä huolehtii näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Tutkintotilaisuus on suunniteltu kokonaisuus, jossa tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa vaadittavan ammattitaidon erilaisten tehtävien, työsuoritusten ja mahdollisten dokumenttien avulla.

Näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminen

Näyttötutkinnon suorittamisvaiheessa tutkinnon suorittaja toimittaa arvioijille laatimansa henkilökohtaisen tutkinnon suorittamisen suunnitelman tarkistusta ja hyväksymistä varten sovittuna ajankohtana ennen tutkintotilaisuuden alkua. Henkilökohtaisessa suunnitelmassa tutkinnon suorittaja kuvaa miten hän aikoo osoittaa tutkinnon perusteissa vaaditun osaamisen. Tutkinnon suorittaja saa opettajalta ja/tai työpaikan edustajalta ohjausta henkilökohtaisen suunnitelmansa laatimiseen.

Työtehtävien lisäksi osaamista voi täydentää esimerkiksi erilaisilla kirjallisilla tai suullisilla esityksillä, jotka on myös esitettävä suunnitelmassa. Jos tutkinnon suoritus tai sen arviointi edellyttää jotain erityisjärjestelyjä, niin myös ne kirjataan suunnitelmaan. Lähtökohtana tutkintotilaisuuden keston suunnittelussa on, että sen aikana tutkinnon suorittajalla on realistinen mahdollisuus osoittaa osaamisensa kyseisessä tutkinnossa tai sen osassa.

Ennen tutkintotilaisuutta on työntekijä- ja työnantaja-arvioijien tarkistettava onko tutkinnon suorittajan suunnitelma toteuttamiskelpoinen. Esimerkiksi onko aikataulu realistinen, tuleeko kaikki tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset osoitettua ja mahdollistavatko työpaikan työtehtävät tämän suunnitelman toteuttamisen. Tutkinnon suorittajaa voi tarpeen vaatiessa pyytää korjaamaan tai täydentämään suunnitelmaa. Suunnitelmaa voi korjata tai täydentää joko ennen tutkintotilaisuutta tai sen aikana.

Tutkinnon suorittaminen

Työelämän edustaja osallistuu tutkintotilaisuuden suunnitteluun yhdessä tutkinnon suorittajan ja opettajan kanssa. Suunnitteluvaiheessa sovitaan arvioijien tehtävät tutkintotilaisuuden aikana. Tutkinnon suorittajan valmius osallistua tutkintotilaisuuteen kartoitetaan yhteistyössä jo suunnitteluvaiheessa ennen tutkintotilaisuutta. Tilaisuuden ajankohta sovitaan suunnitteluvaiheessa hyvissä ajoin ennen tutkintotilaisuutta.

Tutkinnon suorittaja osoittaa kaikki tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimukset oman henkilökohtaisen tutkinnon suorittamisen suunnitelman mukaisesti suorittamalla normaaleja työpäivään kuuluvia tehtäviä. Tutkintotilaisuudessa tutkinnon suorittaja voi työskennellä myös toisen parina tai tiimin jäsenenä. Tutkintotilaisuus etenee tutkinnon suorittajan laatiman henkilökohtaisen suunnitelman pohjalta ennalta sovitun aikataulun mukaisesti. Tutkintotilaisuuden pituus vaihtelee muutamasta tunnista viikkoon tai pidempään ajanjaksoon riippuen tutkinnon vaatimuksista.

Arviointi näyttötutkinnossa

Jokainen tutkinnon osa on arvioitava erikseen. Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä. Kaikki arvioijat eivät välttämättä arvioi samaan aikaan ja samoja asioita. Aloilla, joilla itsenäinen ammatinharjoittaminen on tyypillistä, myös tämä taho otetaan huomioon arvioijien valinnassa. Tutkinnon suorittajan ammattitaitoa arvioivilla henkilöillä tulee olla hyvä ammattitaito ko. näyttötutkinnon alalta. Tutkintotoimikunta ja näyttötutkinnon järjestäjä sopivat arvioijista näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa.

Arvioinnissa on tärkeää käyttää monipuolisia menetelmiä, jotta voit muodostaa luotettava kuva tutkinnon tai tutkinnon osan suorittajan osaamisesta. Tutkintotilaisuuden jälkeen erikseen sovittuna ajankohtana pidetään arviointikeskustelu. Arviointikeskusteluun osallistuvat tutkinnon suorittaja ja arvioijat (kolmikanta: työnantaja-, työntekijä- ja opettajaedustaja). Arvioijat voivat esittää tutkinnon suorittajalle lisäkysymyksiä ammattitaidon varmistamiseksi. Tutkinnon suorittajan itsearviointi sekä aikaisemmin kerätyt dokumentoidut aineistot ovat myös osa arviointiaineistoa.

Arviointikokous pidetään heti arviointikeskustelun jälkeen ja sen ajaksi tutkinnon suorittajaa pyydetään poistumaan. Arviointikokouksessa arvioijat tekevät arviointiesityksen, joka toimitetaan tutkintotoimikuntaan. Sen allekirjoittavat kaikki arvioijat ja tutkinnon suorittaja tiedoksi saaneena.

Lopullisen päätöksen arvioinnista tekee tutkintotoimikunta. Tutkintotodistus voidaan antaa, kun kaikki tutkinnon suorittamiseksi määrätyt tutkinnon osat on suoritettu hyväksytysti.

Lähde: Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin. 2010.s. 5 – 7.

Etusivulle
Etusivulle

Tutkinnon rakenne

Perustutkinnon nimellislaajuus on suoritustavasta riippumatta sama. Toteutuksessa on eroja. Ammatillisissa perustutkinnoissa suoritetaan 120 opintoviikkoa noin kolmen vuoden aikana. Ammatillisia opintoja on 90 opintoviikkoa, ammattitaitoa täydentäviä opintoja ( kielet, matemaattiset aineet jne.) 20 opintoviikkoa eli puoli vuotta. Lisäksi on vielä vapaasti valittavat tutkinnon osa laajuudeltaan 10 opintoviikkoa.

Näyttötutkinnoissa suoritetaan ainoastaan ammatilliset tutkinnon osat. Katsotaan, että muut tutkinnon osat tulevat näytetyksi työelmälähtöisesti ammatillisten tutkinnon osien mukana.

Ammatilliset tutkinnon osat jaetaan pakollisiin ja valinnaisiin tutkinnon osiin. Tutkinnon osien määrät vaihtelevat tutkinnoittain.

Etusivulle
Etusivulle

Tutkinnon arviointikriteerit

Kun ohjataan työssäoppimisessa tai arvioidaan tutkinnon osan suorittamista, perehdytään ensin ammattitaitovaatimuksiin, arvioinnin kohteisiin ja kriteereihin.

Ammattitaitovaatimukset kertovat sen, mitä pitää osata eli ne kuvaavat työprosessia. Arvioinnin kohteet kertovat sen, mihin kiinnitetään erityistä huomiota arvioinnissa. Arvioinnin kriteereiden avulla selvitetään hyväksytyn suorituksen taso.

Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioidaan neljä kohtaa: työprosessin hallinta, työmenetelmien ja – välineiden ja materiaalien hallinta, työn perustana olevan tiedon hallinta ja elinikäisen oppimisen avaintaidot

Näyttötutkinnot arvioidaan kriteeripohjaisesti. Arvioinnin kohteisiin ei anneta erillisiä arvosanoja.

Etusivulle
Etusivulle

Suomen koulutusjärjestelmä

Tehtävä 1

a) Mitä hyvää suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on? Mitä kehittäisit?
<
b) Peruskoulun jälkeinen koulutus on määritelty toisen asteen koulutukseksi. Toinen aste sisältää sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen. Mitä jatko-opintomahdollisuuksia ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on?

Etusivulle
Etusivulle

Ammatillinen koulutus

Tehtävä 2

a) Miksi ammatillista koulutusta tarvitaan?

b) Millainen on ammatillisen koulutuksen rakenne?

c) Mitkä ovat pääsyvaatimukset ammatilliseen peruskoulutukseen?

Etusivulle
Etusivulle

Perustutkinnot

Tehtävä 3

a) Millaisia erilaisia opiskelijoita (tet, työkokeilu, valmentava…) työpaikallasi on ollut?

b) Perustutkinnon ammatilliset tutkinnon osat perustuvat alan työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksiin. Kaikkiin ammatillisiin tutkinnon osiin kuuluu työssäoppimista. Millaisia työtehtäviä työpaikkasi voisi tarjota erilaisille tutkinnon suorittajille?

c) Millainen on ammatillisen perustutkinnon rakenne?

Etusivulle
Etusivulle

Näyttötutkintojärjestelmä

Tehtävä 4

a) Miten näyttötutkintojärjestelmä eroaa ammatillisesta peruskoulutuksesta hakemisen, tutkinnon suorittamisen ja ammattitaidon hankkimisen näkökulmasta?

b) Mitkä ovat näyttötutkintojärjestelmän eri tasot (tutkinnot) ja niiden erot?

Etusivulle
Etusivulle

Oppisopimuskoulutus

Tehtävä 5

a) Mitä on oppisopimuskoulutus?

b) Mitkä ovat mielestäsi hyödyt ja haasteet oppisopimuskoulutuksen toteuttamisessa työpaikoilla?

Etusivulle
Etusivulle

Työssäoppiminen - tavoitteet

Tehtävä 6

a) Mitkä ovat työssäoppimisen keskeiset tavoitteet?

b) Miksi on tärkeää, että työssäoppiminen on tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua?

c) Millainen on hyvä työssäoppimispaikka?

Etusivulle
Etusivulle

Työssäoppiminen - eri osapuolten tehtävät

Tehtävä 7

a) Mitkä ovat sinun tehtäväsi työpaikkaohjaajana?

b) Kuvaile onnistunut työssäoppimisjakso

Etusivulle
Etusivulle

Työssäoppimisen sopimus

Tehtävä 8

a) Mistä asioista työssäoppimisen sopimuksessa pitää sopia?

b) Milloin ja miksi sopimus pitää tehdä?

c) Etsi yleinen sopimusmalli www.laakeri.info (mallit ja käytännöt -välilehti) sivustolta ja tutustu siihen

Etusivulle
Etusivulle

Oppimistavat- ja tyylit

Tehtävä 9

Tee liitteenä oleva oppimistyylitesti ja pohdi omaa ohjaustyyliäsi (vahvuudet, heikkoudet).

Etusivulle
Etusivulle

Kokemuksellinen oppiminen

Tehtävä 10

a) Mitä on kokemuksellinen oppiminen

b) Kuvaa omasta työpaikastasi työtehtäväesimerkki, johon liität kokemuksellisen oppimisen eri vaiheet.

Etusivulle
Etusivulle

Itseohjautuva oppija

Tehtävä 11

Millä toimenpiteillä voit tukea omassa työpaikassasi työssäoppijan itseohjautuvuutta? Kerro lyhyesti esimerkki.

Etusivulle
Etusivulle

Ohjaajan roolit

Tehtävä 12

a) Millainen on hyvä työpaikkaohjaaja?

b) Millaisia erilaisia rooleja työpaikkaohjaajalla on?

Etusivulle
Etusivulle

Erilaisia ohjaustapoja

Tehtävä 13

Mitkä mainituista ohjaustavoista ovat sinulle luontaisia?

Etusivulle
Etusivulle

Kehittävä palaute

Tehtävä 14

a) Millaista on hyvä palaute

b) Huomaat, että työssäoppijan toimeen tarttumisessa on toivomisen varaa. Miten ja millaista palautetta annat, että toiminta muuttuisi oma-aloitteisemmaksi?

Etusivulle
Etusivulle

Työssäoppijan perehdyttäminen

Tehtävä 15

a) Miten työssäoppijan perehdyttäminen eroaa uuden työntekijän perehdyttämisestä?

b) Tutustu oman työpaikkasi perehdytysohjelmaan. Onko se mielestäsi toimiva?

Etusivulle
Etusivulle

Työtehtäviin opastaminen

Tehtävä 16

Tee opastussuunnitelma johonkin konkreettiseen työtehtävään

Etusivulle
Etusivulle

Työturvallisuus

Tehtävä 17

a) Selvitä työturvallisuuteen liittyvät koulutuksen järjestäjän ja työpaikan vastuut omalla työpaikallasi. Huomioi myös mahdollisesti alle 18 vuotiaaseen liittyvät toimenpiteet.

b) Mitkä ovat yleisimmät työturvallisuusriskit työpaikalla

Etusivulle
Etusivulle

Arviointiprosessi

Tehtävä 18

a) Mitä eroa on oppimisen ja osaamisen arvioinnilla?

b) Mikä on sinun tehtäväsi työssäoppimisen ohjaajana edellä mainituissa arvioinneissa?

Etusivulle
Etusivulle

Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet

Tehtävä 19

Mitkä ovat arvioinnin yleiset tavoitteet ja tehtävät?

Etusivulle
Etusivulle

Arvioinnin kohteet, kriteerit ja asteikot

Tehtävä 20

a) Mihin arviointisi perustuu?

b) Mitä ovat arvioinnin kohteet ja kriteerit, miten niitä käytetään arvioinnissa ja missä vaiheessa?

Etusivulle
Etusivulle

Mukautettu arviointi

Tehtävä 21

Missä tilanteessa käytetään mukautettua arviointia ja miten se eroaa tutkinnon perusteiden arvioinnista?

Etusivulle
Etusivulle

Ammattiosaamisen näyttö

Tehtävä 22

Ammattiosaamisen näytöt kuuluvat ammatilliseen perustutkintoon.

Kuvaa lyhyesti ammattiosaamisen näyttöihin liittyen

a) suunnittelu-, toteutus- ja arviointiprosessi

b) oma osuutesi ja ketkä muut toimivat arvioijina

c) milloin olet esteellinen arvioimaan

d) millaisilla menetelmillä arvioit

e) miten dokumentoit arvioinnin

Etusivulle
Etusivulle

Tutkintotilaisuus näyttötutkinnoissa

Tehtävä 23

Tutkintotilaisuudet kuuluvat näyttötutkintoihin, joissa osaaminen arvioidaan vain tutkintotilaisuuksissa erilaisten tehtävien, työsuoritusten ja mahdollisten dokumenttien avulla. Tutkinnon suorittajalla tulee olla hyväksytty tutkinnon osan suorittamisen suunnitelma. Kuvaa lyhyesti tutkintotilaisuuksiin liittyen

a) suunnittelu-, toteutus- ja arviointiprosessi

b) oma osuutesi ja ketkä muut toimivat arvioijina

c) milloin olet esteellinen arvioimaan

d) millaisilla menetelmillä arvioit

e) miten dokumentoit arvioinnin

Etusivulle
Etusivulle

Tutkinnon rakenne

Tehtävä 24

Etsi opetushallituksen sivuilta työpaikkaasi liittyvä tutkinto (perus- tai ammatti- tai erikoisammattitutkinto). Tästä linkistä löytyvät kaikkien tutkintojen perusteet aakkosjärjestyksessä.

Etusivulle
Etusivulle

Tutkinnon arviointikriteerit

Tehtävä 25

Suunnittele tehtävässä 24 valitsemasi tutkinnon yhteen osaan työtehtävät, joilla vaadittu osaaminen voidaan osoittaa.

Etusivulle